QAM (kvadratuuriamplitudimodulaatio):
QAM on laajalti käytetty modulaatiomuoto HFC-verkoissa. Se moduloi optisen signaalin amplitudia ja vaihetta kuljettaakseen digitaalista tietoa. Korkeamman asteen QAM, kuten 256-QAM tai 1024-QAM, voi lähettää enemmän dataa symbolia kohden, mutta ne voivat olla herkempiä kohinalle.
OFDM (Orthogonal Frequency Division Multiplexing):
OFDM on usean kantoaallon modulaatiomenetelmä, joka jakaa käytettävissä olevan spektrin useisiin ortogonaalisiin apukantoaalloisiin. Jokainen apukantoaalto moduloidaan itsenäisesti, mikä mahdollistaa käytettävissä olevan kaistanleveyden tehokkaan käytön ja paremman vastustuskyvyn kanavan häiriöille.
16-QAM ja 64-QAM:
Nämä ovat QAM:n muunnelmia, joiden monimutkaisuusaste vaihtelee. 16-QAM- ja 64-QAM-modulaatiot mahdollistavat suuremmat tiedonsiirtonopeudet verrattuna yksinkertaisempiin modulaatiomuotoihin, mutta voivat olla herkempiä signaalin heikkenemiselle.
16-VSB (16 Vestigiaalinen sivukaista):
VSB-modulaatiota käytetään digitaalisten televisiosignaalien siirtoon kaapelitelevisiojärjestelmissä. Sitä käytetään yleisesti Yhdysvalloissa televisiolähetyksiin.
PAM (pulssiamplitudimodulaatio):
PAM on yksinkertainen modulaatiomuoto, jossa optisten pulssien amplitudia muutetaan edustamaan digitaalista tietoa. Vaikka se ei ole niin monimutkainen kuin QAM, se on tehokas tietyissä sovelluksissa.
OK (päälle/pois näppäily):
OOK on perusmodulaatiomuoto, jossa optisen signaalin läsnäolo tai puuttuminen edustaa binääriarvoa 1 tai 0, vastaavasti. Se on yksinkertainen ja yleisesti käytetty muoto tietyissä sovelluksissa.
NRZ (nollaon palautumaton):
NRZ on suoraviivainen modulaatiomuoto, jossa jokaista bittiä edustaa vakio optisen tehon taso bittijakson ajan. Vaikka se on yksinkertainen, sitä käytetään laajalti erilaisissa viestintäjärjestelmissä.
DQPSK (differentiaalinen kvadratuurivaihesiirto):
DQPSK on vaihemodulaatiomenetelmä, jossa peräkkäisten symbolien välistä vaihe-eroa käytetään tiedon välittämiseen. Se voi tarjota paremman sietokyvyn tietyntyyppisille häiriöille.
Miten 1550nm Optical Transmitter Series HFC -lähetyslaitteiden optinen lähtöteho vaikuttaa signaalin siirtoon?
Optinen lähtöteho
1550nm optinen lähetin HFC-lähetyslaitteissa Sillä on ratkaiseva rooli signaalin suorituskyvyn ja ulottuvuuden määrittämisessä optisessa kuituverkossa. Optinen lähtöteho vaikuttaa signaalin siirtoon seuraavasti:
Signaalin voimakkuus:
Optinen lähtöteho edustaa lähetettävän optisen signaalin voimakkuutta. Suurempi optinen lähtöteho johtaa yleensä vahvempaan signaaliin, mikä on tärkeää signaalin laadun ylläpitämiseksi pitkillä etäisyyksillä.
Lähetysetäisyys:
Optinen lähtöteho on suoraan verrannollinen lähetysetäisyyteen. Korkeammat tehotasot sallivat signaalien kulkea pitkiä matkoja ennen kuin signaali heikkenee merkittävästi. Tämä on erityisen tärkeää pitkän matkan optisissa lähetysskenaarioissa.
Signaali-kohinasuhde (SNR):
Optinen lähtöteho vaikuttaa lähetettävän signaalin signaali-kohinasuhteeseen (SNR). Korkeampi SNR on toivottava, koska se ilmaisee laadukkaampaa signaalia ja vähentää virheiden tai signaalin huononemisen todennäköisyyttä lähetyksen aikana.
Vahvistusvaatimukset:
Optinen lähtötehotaso vaikuttaa signaalin vahvistuksen tarpeeseen optisen kuidun polulla. Suuremmat tehotasot voivat vähentää toistuvan signaalin vahvistuksen tarvetta, mikä edistää tehokkaampaa ja kustannustehokkaampaa verkon suunnittelua.
Vaimennuksen kompensointi:
Optiset kuidut vaimentavat, mikä saa signaalin heikkenemään sen kulkeessa. Optista lähtötehoa voidaan säätää kompensoimaan tätä vaimennusta, mikä varmistaa, että signaali pysyy tietyn kynnyksen yläpuolella luotettavaa havaitsemista varten vastaanottimen päässä.
Dispersiovaikutukset:
Dispersio, valopulssien leviäminen matkan yli, voi vaikuttaa signaalin laatuun. Optinen lähtöteho voidaan optimoida dispersion vaikutusten torjumiseksi ja signaalin eheyden ylläpitämiseksi.
Vastaanottimen herkkyys:
Optisen lähtötehon tulee olla verkon vastaanottimien herkkyyden kanssa yhteensopivalla alueella. Liian korkealla tai liian alhaisella tehotasolla olevien signaalien lähettäminen voi johtaa vastaanottimen kyllästymiseen tai signaalin havaitsemisvaikeuksiin.
Järjestelmän marginaali:
Riittävä optinen lähtöteho tarjoaa järjestelmälle marginaalin, mikä varmistaa, että signaali pysyy vahvana ja luotettavana jopa epäsuotuisissa olosuhteissa tai verkon vaihteluissa.
Dynaaminen alue:
Optisen lähtötehon dynaaminen alue viittaa minimi- ja maksimitehotasojen väliseen alueeseen. Laajan dynaamisen alueen ansiosta järjestelmä pystyy mukautumaan signaalinvoimakkuuden vaihteluihin tehokkaasti.
englanti
